Lasten nukuttamisen venyessä tolkuttoman pitkäksi mietin etten varmaankaan ehdi enää illalla ompelemaan. Aloin miettiä miksi olen niin kovasti tykästynyt ompeluun? Mikä siinä kiinnostaa ja miksi se on vienyt mukanaan tämän käsitöitä kouluaikoina inhonneen perheen äidin?
 |
| Kun toinen on paikallaan.. niin toinen riehuu, |
 |
| Ja kun se riehuja on aloillaan niin toinen aloittaa :) |
Ensimmäinen syy on varmaan se, että haluan pukea lapseni lasten vaatteisiin. Oikeisiin LASTEN vaatteisiin. Niissä täytyy olla jotain muutakin lapsekasta kuin pieni koko numerolapussa. Jotain joka kertoo lapsen maailmasta. Värejä, hassuja malleja tai jopa satujen kuvituksia.. mielikuvitusta. Mistä muualta saisi tällaisia vaatteita kuin ostamalla itse kangasta ja tekemällä? Kaupoissa lapsuus loppuu ilmeisesti kokoon 128 viimeistään. Useissa kaupoissa se loppuu jo kokoon 86.
Siinä, että ompelee itse lastensa vaatteet on minulle myös jotain perinteistä ja vanhanaikaista. En osaa sanoa mikä siinä viehättää, mutta jollain tavalla koen jopa itsekseni ylpeyttäkin siitä. Ompeluillani ei voi ylpeillä, mutta se ,että tekee ja vaatettaa itse lapsensa on ihan eri asia kuin kävellä kauppaan ja ostaa vaatteet valmiina. Ja ostammehan mekin edelleen vaatteita mutta etupäässä farkkuja ja ulkoiluvaatteita. Hyvinkin lapsellisen oloinen paita sopii koululaisellekkin makeiden farkkujen kanssa loistavasti :)
Kun olen saanut jotain aikaiseksi, laitan sen aina takkapellin nuppiin roikkumaan. Ohi kulkiessa sitä aina vilkuilee joko tyytyväisenä tai näkee vain virheitä. Mutta omin käsin siinä roikkuvat vaatteet on aina tehty. Kuin hetken aikaa olisi näyttelyssä kunnes ne pääsevät tositoimiin ja hautautuvat ketsupin ja mustikkamehun alle tai hukkuvat sängyn alle pölypallojen sekaan. Onneksi on nyt blogi, missä kuvat tuoreista tekeleistä vielä ehjinä ja puhtaina säilyvät pidempään.
Toivon kovasti, että lapsistani kasvaisi sellaisia nuoria ja aikuisia, jotka osaisivat olla omia itsejään. Koululaisia, joiden ei tarvitsisi kulkea muiden mukana ja saada kaikkea mitä muilla on, vaan itsevarmoja tyttöjä ja poikia, jotka uskaltavat olla omanlaisiaan.
Tässä postauksessa olikin harvinaisen paljon asiaa.. joten kuviksi sitten ihan perusvaatetta. Se on muuten mielestäni sitä kaikkein rentouttavinta ompelua :D
Pienemmälle tytölle paitamekko. Kangas joustocollegea. Kangas ja resori molemmat Nepistä. Kangas jotakin uudelleen myyntiin tullutta. Minulle uusi tuttavuus. Mekko tehty perus paidan kaavasta muokaten.
Puolen metrin palasta riitti pienemmälle pojallekkin vielä rippuset. Tässä paidassa olivat molemmat kankaat kortilla, mutta ihan pidettävä ( ja etenkin lapsenomainen) paita tästä tuli. Kaavana taas On the road.
Hatun nosto siis kaikille ompeleville äideille (ja isille myös).
