Satuja peikoista

 Sängyssä lapsia on yksitoista ja hännät on solmittu yhteen.
Ja niin peikkoäiti hän lapsilleen laulaa sen kaikista kauneimman laulun:
puu aiai aiai puh,   puu aiai aiai puh,   puu aiai aiai puh, puh,    puu aiai aiai puh.

(Peikkoäidin kehtolaulu)

 Pikku peikko takkutukka, pitkä häntä, risa sukka. Istuu, itkee kannon päässä. Kaikki varpaat aivan jäässä. Tuli ystävä, parsi sukan. Selvitteli takkutukan. Auttoi päälle villatakin, päähän pani lämpölakin. Istuu peikko hapsutukka, pitkä häntä, siisti sukka. Istuu, nauraa kannon päässä, eipä ole varpaat jäässä. 

(Peikko takkutukka)

Kotiteollisuuden Satu peikoista on varmaan nyt aikuisena eniten kuunnelluin peikkosatu. Surullinen mutta valloittava sanoitus. Yksi kotiteollisuuden parhaista.

 Peikkosadut ovat minulle rakkaita. Varmasti siksi, että isäni kirjoitti sadun Peikkovuoresta ollessani pieni ja äitini teki siihen upean kuvituksen. Yhtä kuvaa vailla valmis painoon. Ehkä joskus se on vielä valmis kirja minun lapsilleni luettavaksi. Satu on silti syvällä mielessäni.

Tänä päivänä peikot muuntuivat mekoksi pienemmälle tytöllemme. Trikoo Lasten taikamaasta. Ihana kangas peikkoäidistä ja hännistään yhteen solmituista lapsista. Kaava omasta päästä. Helmassa kuminauha. Hihoissa jälleen pitkät resorit. Ihanainen peikkotyttö.