torstai 27. helmikuuta 2014

Löydettyjä ja huudettuja


Jossakin dnan perukoissa on vielä muistissa komennot metsäsästä ja kerää. Jos ruoka tarvitsisi metsästää, olisin varmasti kasvissyöjä. Marjojakin olen vähän huono keräämään, vaikka aina loppukesällä tuleekin tarve saada keinolla tai toisella pakastin täyteen. Minulla metsästys ja keräily ovat siirtyneet evoluutioissa turhuuden tasolle. Sille, jota ei elääkseen välttämättä tarvitsisi, mutta selkäytimestään sen taidon osaa ja sitä käyttää. Olen nimittäin aika haukka kirpputorilla ja ilmeisesti se on periytynyt myös lapsille. Tänään oltiin koko perhe kirppistelemässä ja aika tyytyväisiä ihmisiä tuli kotiin tuolta metsästys-ja keräilyretkeltä.

Itselleni etsin ja harvoin löydänkään mitään, mutta tämä oli ihan pakko saada kotiin. Ihanan retro, mutta tähän päiväänkin hyvin sopiva kerrostarjotin. Dippitelineeksi vihanneksille, pöytäkoristeeksi tai vaikkapa koruille. Tässä on minun silmääni jotain "Aarikkamaisuutta", mutta en todellakaan tiedä miksi Aarikka tulee minulle tästä mieleen. Saa nähdä mihin käyttöön tämä päätyy. Esille ehkä kuitenkin.


   







Isommalle tytölle löytyi iso posliininukke. Tällaista hän on toivonut ja etsinyt jo kauan. Oikeastaan odotin että kiinnostus ja innostus laantuisivat mutta jutut nukesta ovat jatkuneet. Tänään sitten juuri se oikea nukke näkyi kirpparilla jo tavaroita pakkaavan pariskunnan pöydällä ja tyttö alkoi hieroa isän avustuksella kauppoja. Kauppoihin päästiin ja nyt Elisabeth Matilda Esmeralda kulkee ympäri taloa tytön mukana.







Pojat löytivät leikkeihinsä Star Warsista Clone Trooperin.





Ja Hobitti-leikkeihin sopivan Smaugin.




Sekä jotenkin niin symppiksen dinon..



Perheen isäntä etsii kirpparilta useimmiten kovakantisia Aku Ankka-kirjoja. Nyt niitä löytyi monta sellaista, joita meillä ei aiemmin vielä ollut.





Ja lisää kirjoja.. Etenkin esikoinen lukee mielellään fantasia-kirjoja.


.. ja lopuksi vielä kauan metsästetty kirjasarja, jonka viimeinen puuttunut kirja tipahti tänään postilaatikkoon. Ekaluokkalaista on puraissut myös lukutoukka ja hän ehti aloittaa tämän sarjan kun esikoinen vielä pakertaa Pottereiden parissa.



Olen tainnut aiemminkin sanoa tykkääväni lasten kirjoista. Kirpparilta kirjoja usein löytyy todella edullisesti. Meillä kierrätetään kirjat pakastimen kautta. Jos on jotakin lukutoukkaa niihin kertynyt niin kuolee pakkasessa. Kirjoja olen lapsille valmis ostamaan aina!

Mukavaa "hiihtolomaa" kaikille niille joilla sellaista on vielä jäljellä.  Lunta ei ole mutta kipin kapin kirpparikierrokselle!

sunnuntai 23. helmikuuta 2014

2000-luvun Peppi Pitkätossu

2000-luvun Peppi Pitkätossu voisi mielestäni näyttää vähän tältä. Ehkä vähän merihenkeä, raitoja ja kaikki vinksin vonksin. Kirjaimet ja raidat :)



Tässä on vähän kaikkea.. Raitoja, tähtiä ja pitsiä. Kangasta kuvioitu leimasimella ja kimallekalvolla. Kuitenkin tämä on aika hillitty sekametelisoppa.






















Housuissa yksi kimallekalvilla tehty tähti


Leimasinkirjaimet Tigerista, Muste Tiimarista. Kumpainenkaan ei mitään luksustuotteita.


Huomaan itsessäni että mieli tekee nykyään kaikin pieninkin keinoin muokata tuota kangasta itse. Eikä mielikään haikaile ollenkaan kangaskauppojen valikoimiin. Ja jos joku mietti mikä tuo Ammupammu on, niin yksi hellittelynimistä <3



keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Jääprinsessa (luistelupuku nro 2)

Ensimmäisen luistelupuvun jälkeen mielessä on vilissyt ideoita... Näistä luistelupuvuistahan saa tehtyä ihan millaisia vaan! Tästä nyt taisi tulla se oikea kisapuku neidille. Tästä puvusta tuli ihan mittojen mukainen. Istuu päälle oikein hyvin.


 Todella pehmeää ja venyvää lycraa. Pitsiosat joustopitsiä.  








Vetoketju "pitsitaskussa" piilossa.



Helman leikkaisin vinoksi. Pukuihin kuuluu aina ommeltuna housuosa helman alle.





Sormilenkki joustopitsistä















Ajatuksissa oli laittaa tähän paljettinauhaa mutta tulin toisiin ajatuksiin. Minusta tämä on kaunis tällaisenaan.
Sininen lycra Halpa hallista, joustopitsi Eurokankaasta.  Kaavapohjana edelleen Suuri käsityö 1 / 2005
 Minä olen niin valtavan tyytyväinen ja innostunut! Enkä enää koskaan osta kisapukua! Ellei hallitus niin vaadi....

maanantai 17. helmikuuta 2014

Luistelupuku


 Vuosi siihen meni. Viime keväänä etsittiin tytölle luisteluun kisapukua ja silloin kävi mielessä josko sellaisen voisi koittaa tehdä itse. Jotenkin kynnys oli tähän huikean korkea. Kaavat olivat vähissä. Mukavuudenhaluisena trikoo-ompelijana nämä kankaat tuntuivat vaikeilta käsitellä ja ommella. Luistelupuvun pitää kestää saumoista, joustaa joka suuntaan, olla oikean kokoisia ja ennenkaikkea näyttää kauniilta. Kisapuvun tulee lisäksi sopia teemaan ja musiikkiin, olla ikätasoon sopiva ja puvun prameus tulee kulkea käsikkäin luistelutaidon kanssa. Liikaa haasteita ja mietittävää, liiaksi mahdollisuuksia epäonnistua.

Kangaskaupan alesta löytyi ihanaa kimaltavaa lycraa niin edullisesti että ajattelin uskaltaa kokeilla. Kaavakin löytyi lähes kymmenen vuotta vanhasta lehdestä ja lehti monen etsiskelyn takaa vähän kauempaa kirjastosta.


















Tässä luistelupuvussa kaikki oli kokeilua. Kuinka helma ommellaan? Miten pikkuhousuosa kiinnitetään ja miten sen reunat huolitellaan? Voiko lycraa silittää? Kuinka pääntiestä selvitään kun resori ei pelasta?  Kaikesta kuitenkin selvittiin. Helman huolittelin tiheällä siksakilla. Pääntien päärmäsin omalla tyylillä. Pukemista helpottaa yläselkään tehty "puolikuu"-halkio, joka kiinnitetään (rintaliivien) hakasilla kaupan ostopuvusta mallia ottaen. Kuvaushetkellä puvusta puuttuu vielä sormilenkit, joilla hihat pysyvät kauniisti suorina.






Hotfix kimallekalvoa sinooperista



Sormilenkki vielä puuttuu. Sillä hiha tuo pysyy suorana ja paikallaan liikkuessa.


Tästä innostuin niin, että kankaat on jo leikattu seuraavaan pukuun uusin ideoin :) Jossain välissä täytyy uskaltaa koittaa swarovskien kiinnitystä. Nyt kun on kaava ja mallikappale tehtynä niin siitä on hyvä lähteä varioimaan, muokkaamaan kaavaa ja korjaamaan omia virheitänsä. Tyttö kyllä ihastui tähän niin että halusi tämän jo kisapuvukseen, mutta katsotaan muuttuuko mieli vielä.


Kaava löytyy Suuri käsityö 1 / 2005 lehdestä.

lauantai 15. helmikuuta 2014

Händimänejä isä ja pojat

Ne kantaa, sahaa, pilkkoo, kuormaa, kaivaa, rakentaa ja koppuloi. Miehet ja miespuoliset. Kovin montaa kertaa ei isän tarvitse apulaisia puunkantohommiin kysellä kun meidän pienet händimänit jo ovat kumppareissa ja työhanskoissa odottamassa takapihan ovella.










Perheen isä oli se, joka tätä kangasta on hinkunut siitä asti kun sen on nähnyt. Ihanat voimamiehet, Majapuulta tilatut Handy Menit. Kun pienin pojista kuuli, että nyt isä vihdoin saa händimäninsä niin poika toivoi harmaata samaista kangasta. Isoveljeäkään ei voinut ilman jättää, niin kova händimän hänkin. Näin ollen meidän perheen kaikki miespuoliset pääsivät osakseen näistä kankaista ja jäipä niitä vielä teeppareiksi, pipoiksi ja ehkä niiksi ihaniksi leggareiksikin ommeltavaksi, mitä on muutamissa ihanissa blogeissa näkynyt, ainakin Ommellinen on sellaiset tehnyt.


Paitoihin sai kivasti eroa saman sävyisillä kankailla leikkimällä.



Keltainen Handy Men trikoo Majapuulta, musta trikoo omista jemmoista



Harmaa Handy Men Majapuulta, molempien hihojen trikoot Tritexiltä.




Nyt olen näiden äijä-vaatteiden jälkeen touhunnut ihan toisenlaista ompelua.. toivottavasti siitä saisin kirjoitella jo ehkääpä huomenna!



Händimänien myötä kaikille voimauttavaa viikonloppua! ;)

sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Aurinkokunkku ja kolme muskettisoturia



 Vihdoin hennoin käyttää lähes viimeiset rippeet tästä Verson puodin Aurinkokunkusta ja Paisteesta. Tästä tuli kolmen illan mittainen työ. Valkaisin, applikoin, ompelin.  Silittelin tukikankaita, pesin valkaisuaineita pois, leikkelin kontaktimuovia.. Suuritöinen homma, jo kyllästyttikin välillä.



Ideaksi syntyi tehdä linnan seinämää ja applikoida siihen kolme soturia vartioimaan muurilla seisoskelevaa kunkkua.  Linnan seinämä pelkkänä harmaana oli vähän ankea. Tein muurin kuvion jälleen kloritella kontaktimuovia apuna käyttäen. Aikaa meni yllättävän paljon koska vain muurin saumoihin sai siis osua valkaisuainetta. Seinämästä tuli mielestäni kiva.














Hupun ympärillä kulkee pompom-nauhaa.. tykinkuulanauhaa poikien mielestä. Muutama irtonainen tykinkuula pääsi myös linnan muurille.