Neon-nälkää ja ruusuja

Minulla on ollut valtava neon-nälkä. Olen koittanut etsiä neon-värisiä vetoketjuja, resoreita tai kankaita, mutta turhaan. Kirkkaita värejä on löytynyt, mutta minä kaipasin juuri 80-90-lukujen vaihteen neonloistoa. Tämän lankakerän nähdessäni oli pakko lähteä äidin luo ja kysyä kuinka puikot ja lanka yhdistetään toisiinsa.. Olen viimeksi kutonut (?) peruskoulussa ja sielläkin heikolla menestyksellä. Muistan kun teimme pitkiä kudottuja matoja.. luokan pisin oli kolmatta metriä ja minä sain aikaan tennispallon kokoisen madon, jolle sai ihan itse valita mihin silmät kiinnittäisi, koska minun matoni jäi niin lyhyeksi, että se oli tasainen pallo päättelyn jälkeen.. Mutta nämä neon-värit pakottivat yrittämään. 

Yrittämistä siinä olikin. Tämä pojan kauluri purettiin viiteen kertaan. Paremmaksi en sitä saa tällä tietotaidolla eikä ranteet kestä enempää. Siirryn takaisin polkemaan paininjalkaa.

Kysyin pojalta onko kauluri hyvä. Tähän poika vastasi: "parempaa ei vois päällensä pukea". :D

 Odotellaan kunnon pyryä ja pakkasta.

Jätän ilomielin kutimet nurkkaan odottamaan seuraavaa yritystä nyt kun sain vihdoin ja viimein uuden ompelukoneen! Viisi vuotta sitten ostin perus karvalakkimallin Singerin, oikeasti halvimman mitä marketista löytyi. Ajattelin, josko joskus voisin koittaa ommella verhoja tai edes lyhentää niitä. Jos jostain syystä innostuisin ompelemaan niin ostaisin sitten -joskus- paremman koneen. No, ensimmäisenä talvena olin ommellut yli 200 pipoa. Sittemmin vaatteita. Kone on jo kaksi viimeistä vuotta vedellyt viimeisiä eikä sitä ole ompelukonehuoltajat edes halpuutensa vuoksi suostuneet huoltamaan. Ja kilometrejä sillä on kertynyt. Kangas ei enää kulkenut, sitä piti vetää. Ompelulanka oli puisen grillitikun päässä pyörimässä eikä koneella enää saanut kuin sotkua tai reikiä kankaaseen. Tänään rakasta miestäni säälitti niin paljon itkun tuhrustamiseni ompeluhuoneessa että hän päätti paljastaa salaisuutensa. Hänen piti ostaa minulle kuun lopussa uusi ompelukone vuosipäivälahjaksi. Tässä se nyt on ja olen minä sen ansainnut. Ja Singerikin teki sen mihin se ostettiin: koetille josko innostuisin ompelemaan. Toivon tälle paljon hyviä kilomertejä!