Yhdestä (muka) kuivausrummun kutistamasta teepparista se lähti.. Ja samassa olin surautellut itselle ja isännälle kierrättäen neljä pipoa. Tämä aamu tosin taas todisti minulle ettei pipoja koskaan ole liikaa. Samat tontut, jotka vievät meidän kuulakärkikynät ja toisen parin sukista vievät myös meidän aikuisten pipoja. Lasten pipot niille ei kelpaa. Mielestäni teeppareista saa aivan parhaat pipot. Nykyään huomaan jopa katselevani etenkin miesten teeppareita kaupassa jo sillä silmällä että niksiss naksiss vaan saksilla.. heti kun kulahtaa. Kulahtanut teeppari on vielä tosi jees pipona. Ja ihanan tuntuinen päässä.
Tämä omasta teepparista tehty. Ruusuke samasta trikoosta ja virkatusta pitsistä. Keskellä päällystetty nappi.
Isännälle omasta (myöskin muka (!) kuivurin kutistamasta) suosikki pikeepaidasta talteen napatut merkit. Tukikangas silitetty kiinni. Muu kangas mustasta teepparista. Vähän väritehosteita punaisesta.
Siniseen omaan pipooni kokeilin enimmäisen kerran rypytyspaininjalkaa. <3
Nämä baggyt istuvat niin mukavasti päähän ettei tee mieli sisälläkään ollessa ottaa pois. Me tuulipukukansan seuraava sukupolvi taidamme olla pipokansaa ;)
Parasta ompeluhetkessä oli se, että vanhempi poikakin halusi tehdä itselleen pipon. Ihan itse. Ekaluokkalainen. Itse valituin ja leikatuin kankain, hyttysen kaasulla saumuria polkien. Hienohan siitä tuli.
 |
| Jännitystä... |
 |
| ja onnistumisen kokemuksia! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti